Baletti, taidemuoto, joka on kiehtonut yleisöä vuosisatojen ajan, on kokenut merkittävän kehityksen renessanssin syntyvaiheista nykypäivään. Baletin historia heijastaa muutoksia yhteiskunnassa, kulttuurissa ja taiteellisessa ilmaisussa, mikä johtaa erilaisten tyylien ja tekniikoiden kehittymiseen.
Baletin kehityksen jäljittämiseen kuuluu tärkeimpien historiallisten virstanpylväiden, vaikutusvaltaisten henkilöiden ja erilaisten taiteellisten liikkeiden vaikutusten tutkiminen. Italian renessanssin hovitansseista baletin ammattitaiteen muotoutumiseen Ranskassa baletin taide on muuttunut ja sopeutunut yleisön muuttuviin makuun ja mieltymyksiin.
Baletin alkuperä
Baletin alkuperä voidaan jäljittää Italian renessanssin ylellisiin hovinäytöksiin, joissa aristokraattisissa kokoontumisissa esitettiin taidokkaita tanssiesityksiä. Näille baletin varhaisille ilmaisuille oli ominaista monimutkainen jalkatyöskentely, sirot liikkeet ja taipumus tarinankerrontaan tanssin kautta.
Balettitekniikan kehittäminen
Balettitekniikan kehityksen voidaan katsoa johtuvan balettimestarin ja koreografin Jean-Baptiste Lullyn uraauurtavasta työstä. Lullyn panos baletin liikkeiden jalostukseen ja balettitekniikan kodifiointiin loi perustan tekniselle tarkkuudelle ja muodolle, jotka ovat olennainen osa balettia nykyään.
Klassisen baletin synty
1800-luvulla klassinen baletti syntyi erillisenä taidemuotona, jolle on ominaista tekniikan, pointe-työn ja kerronnallisen tarinankerronta koreografian avulla. Säveltäjät ja koreografit, kuten Pjotr Iljitš Tšaikovski ja Marius Petipa näyttelivät keskeistä roolia klassisen baletin kehityksen muovaamisessa ja synnyttivät ajattomia balettituotantoja, kuten esim.